Historia

Helsingin Lastensuojelijoiden historiaa

Helsingin työväentalolla 13.12.1972 pidettiin Helsingin kaupungin nuoriso- ja lastenhuoltolaitosten henkilökunta KTV ry:n yhdistys numero 23:n perustamiskokous. Paikalla oli KTV: n järjestäytyneitä lastensuojelun sekä lasten päivähoidon henkilökuntaa. Yhdistyksen toiminta alkoi keväällä 1973.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Veikko Miettinen ja varapuheenjohtajaksi Jaakko Korkela Oulunkylän erityislastenkodista. Ensimmäisessä hallituksessa toimivat myös Heimo Kanerva Toivolan oppilaskodista ja Heikki Tähtinen Naulakallion hoito- ja kasvatuskodista. Luottamusmiehenä toimi Marita Inkinen Sofianlehdosta. Yhdistys kirjelmöi aktiivisesti kaupungin päättäville elimille muun muassa henkilökunnan työolojen, palkkauksen ja jatkokoulutuksen parantamisen puolesta. Myös työsuojelullisiin kysymyksiin otettiin kantaa. Vuonna 1975 perustettiin erillinen alaosasto, johon kuului vain perhepäivähoitajia. He perustivat vuonna 1977 oman yhdistyksen, Helsingin kunnalliset perhepäivähoitajat KTV 20 ry.

Vuonna 1977 puheenjohtajaksi valittiin Matti Lehesniemi. Yhdistyksen toiminta oli tuolloin aktiivista ja ulospäin suuntautuvaa. Monet muistavat myös Juttutuvassa pidetyt Sosiaaliklubit, joissa keskustelijoina olivat niin työntekijät, virkamiehet kuin poliittiset päättäjätkin. Aktiivista ja välillä ilmeisen poliittisesti kuohuvaakin kautta jatkui 80-luvun alkupuolelle. Yhdistyksen Repliikki – lehdestä oli 80-luvun alussa luettavissa kannanottoja niin poliittisesta tilanteesta, rauhanliikkeestä kuin ammatillisuudesta ja ammattikäytännöistäkin. Ammattiosasto oli vaikuttamassa laitosten henkilöstömitoitusten parantamisessa ja työsuojelun kehittämisessä. Virkanimityksistä käytiin aika ajoin veristä taistelua ja irtisanoutumisuhkia käytettiin. Näiden lisäksi tehtiin ammatillista kehittämistä unohtamatta ammattiosaston perustehtäviä. Näiltä aktiivisilta vuosilta on usein mainittu entiset puheenjohtajat Esa Siekkinen ja Mikko Ruotsalo. Kahdeksankymmentäluvun toimijoina, luottamusmiehen, sihteerin, jäsenasiainhoitajan tai kansainvälisten asioiden vastaavan tehtävistä muistetaan myös esimerkiksi Jakun Eija, Johansson Crister, Ulmanen Siiri, Arojoki Eila, Gustafsson Siv, Itänen Riitta, Vierimaa Juhani ja monia muita. Kahdeksankymmenluvun puolivälissä ilmapiiri muuttui.

Kahdeksankymmentäluvun lopun nousukaudella perinteinen edunvalvonta sujui ja lastensuojelun työntekijäpula piti osaltaan huolta palkkakehityksestä. Ne jotka vielä olivat yhdistyksen toiminnassa mukana, muistelivat ehkä mennyttä suuruuden aikaa ja suuria taisteluita. Perustoiminnasta pidettiin kiinni, pienelläkin porukalla. Tärkeiden edunvalvonnallisten kysymysten osalta pysyttiin mukana ja pyrittiin vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin, samoin rauhantyö perinteisenä ammattijärjestön tehtävänä pysyi mukana, vaikka muoto muuttuikin suoraan yhteistyökohteiden tukemiseksi. 90-luvun alkupuolella tuettiin Murasten lastenkotia ja yhteistyötä tehtiin Eesti Lastefondin kanssa. Tämän jälkeen kummilastenkotina toimi chileläisiä tyttöjä auttava lastenkoti.

Edunvalvonnan puolella 90-luvun alussa puhuttiin laajasta edunvalvonnasta. Tämän ymmärrettiin sisältävän jäsenistön etujen puolustamisen eri alueilla sekä aktiivisen otteen alan ammatillisessa kehittämisessä. Yhdeksänkymmentäluvun alun lama vaikutti luonnollisesti myös yhdistyksen toimintaan. Tällöin neuvoteltiin säästöistä: lomarahoja vaihdettiin vapaaksi tai valittiin lomautus. Tämä herätti suurta huolta työpaikoilla, koska se johti vaatimuksiin työskennellä pienemmällä henkilökuntamäärällä. Vakituisten työntekijöiden työsuhteet turvattiin laman yli, mutta sijaisten ja määräaikaisen henkilökunnan määrä väheni ja asema oli vuosikaudet hyvin epävarma. Tällöin oltiin huolissaan henkilökunnan jaksamisesta ja mahdollisuuksista vastata yhä vaativamman asiakaskunnan tarpeisiin.90-luvun alussa Marjut Klinga toimi pitkään yhdistyksen sihteerinä, luottamusmiehenä ja pääluottamusmiehenä. Myöhemmin Jukka Kursula toimi luottamusmiehenä ja hänen jälkeensä Markku Koskinen.

Ammatillinen keskustelu ja kehittäminen ovat olleet iso osa yhdistyksen toimintaa viime vuosina ja jäsenistömme on ollut mukana helsinkiläisen lastensuojelun kehittämisessä eri tahoilla. 90-luvulla laman jälkeen oli yhteiskunnassamme ilmeisestikin nousukaudeksi kutsuttu aika, se ei kuitenkaan käytännön lastensuojelulaitoksissa tehtävässä työssä näkynyt minään runsauden aikana, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että monin paikoin jäätiin eräänlaisiin laman ajan asetelmiin. Kunnes uusi lamakausi olikin jo ovella.

Vuonna 2003 yhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlaa, keskeisinä kysymyksinä yhdistyksen toiminnassa olivat edelleen jäsenistön edunvalvonnan kysymykset ja ammatillisen kehittämisen haasteet. Ongelmana oli se, että aktiivista jäsenistöä ei tuntunut löytyvän ja tehtävät kuormittuvat joillekin aktiivisille henkilöille. Kuvastaako tämä aikakautemme henkeä?

(Teksti vuodelta 2003)

Yhdistyksen puheenjohtajat:

Veikko Miettinen 1972 – 1976

Matti Lehesniemi 1977 –

Esa Siekkinen

Mikko Ruotsalo

Mikko Säilynoja 1995 – 1998

Juhani Vierimaa 1999 – 2011

Petra Erkkilä 2012 – 2013

Tanja Pelttari 2014 -