Lastensuojelun laitospaikkojen vähentäminen, tammikuu 2016

 7.01.2016

Tiedoksi: Pirkko Turpeinen, Sisko Lounatvuori, Pia Panhelainen

Hyvät sote-lautakunnan jäsenet ja Helsingin kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät, 

Helsingin kaupungin sote- lautakunta on kokouksessaan 15.12.2015 käsitellyt viraston käyttösuunnitelman ja talousbudjetit vuodelle 2016. Tässä käsittelyssä on päätetty tuotavan uudelleen valmisteltuna käsittelyyn 35-40 lastenkotipaikan vähentämisen. Samassa kokouksessa on kuitenkin hyväksytty lastensuojelun laitoshoidon paikkamääräksi vuoden 2016 lopussa 258-263, joka tarkoittaa 35-40 paikan vähennystä.

Toivolan lastenkodin työntekijöille on tiedotustilaisuudessa 4.1.2016 kerrottu viraston suunnitelmana olevan lastenkodin kaikkien 35 paikan lakkauttaminen Toivolan lastenkodissa. Toiminta on suunniteltu muutettavan Suomeen yksintulleiden ja oleskeluluvan saaneiden alaikäisten hoidon järjestämiseksi.

On todella tärkeätä, että Helsingin kaupunki huomioi tarpeen näiden lasten hoidon ja huolenpidon järjestämisestä ja uskon lastensuojelun koulutetun henkilökunnan olevan ammattitaitoisia tämän tehtävän hoitamiseen saatuaan tarpeellista lisäkoulutusta  maahanmuuttajatyön osalta.

Muutamiin kysymyksiin toivoisin kuitenkin saavani kirjallisen vastauksen teiltä päättävässä asemassa olevilta.

1. Miten Helsingin kaupunki vastaa tarpeeseen lastensuojelun lastenkotitoiminnan osalta tilanteessa, jossa vähennetään 34 lastenkotipaikkaa. Onko lastenkodeissa tämän verran tyhjiä paikkoja? Onko tilanne arvioitu pidemmällä aikavälillä, lastensuojelussahan tarve ei ole stabiili, vaan esimerkiksi vuodenajat vaikuttavat tarpeisiin. Nuoren muuttaessa pois laitoksesta ja uuden nuoren muuttaessa laitokseen syntyy väistämättä tilanteita, jolloin on hetkellisesti tyhjä paikka. Nämä ovat kuitenkin sen hetkisiä lasten koteja, eikä lasta voida majoittaa yhteisiin tiloihin odottamaan toisen lähtöä, jotta paikat olisivat jatkuvasti varmasti täynnä. Tällä hetkellä lastenkodeissa hoidetaan huostaan otettuja lapsia ja nuoria, joita ei voida hoitaa perhehoidossa. Kuinka varmistetaan, että jatkossa ne lapset ja nuoret, jotka ovat laitoshoidon tarpeessa saavat paikan, eikä tilanne viivästy aiheettomasti sen vuoksi, ettei vapaita paikkoja ole?

2. Suunnitteilla olevassa toiminnassa ei luonnollisesti ole käytössä lastensuojelun toimintamenetelmiä ja esimerkiksi minkäänlaisia rajoitustoimenpiteitä ei tulla tekemään (noudatettaessa lastensuojelulaista 8-10 §). Kuinka varmistetaan, että niille lapsille/nuorille, jotka tarvitsevat lastensuojelulain mukaista hoitoa ja huolenpitoa löytyy tarvittaessa sijoituspaikka.

3. Toivolan lastenkodissa on myös osasto, Koivula, jonne on edellisen lasten- ja nuorisokotien muutoshankkeen myötä avattu 7-12vuotiaiden tehostetun kuntoutuksen osasto psykiatrisesti tai neuropsykiatrisesti oireileville lapsille ja osastolla tehdään suunnitelmallista työtä myös vanhemmuuden kuntouttamiseksi. Osaston henkilökuntaa on edeltävinä vuosina koulutettu ja he ovat sitoutuneet  työn kehittämiseen. Onko tilanne todella se, että Helsingin kaupungilta on yllättäen loppunut tarve tämänkaltaiselle työlle ja osaamiselle?

4. Onko arvioitu pidemmällä aikavälillä kuinka paljon paikkoja joudutaan ostamaan tulevaisuudessa omien lastenkotipaikkojen vähentämisen myötä ja mitkä ovat näiden kustannukset?

Lastensuojelussa työskentelevät ajattelevat asioita lasten edun näkökulmasta. Ajatuksena tulee olla, että kaikki lapset ovat meidän lapsiamme ja jokaista hoidetaan yksilöllisesti, heidän tarpeen mukaisesti. Nyt tehty päätös aiheuttaa entisestään tilanteen, jossa lastenkotien on lähes mahdotonta vastata siihen hoidontarpeeseen, joka huostaan otetuilla lapsilla on. On tärkeätä, että lapsen sijoituksessa voidaan tyhjän paikan lisäksi huomioida lapsiryhmä ja sijoitettavan lapsen sopivuus tähän lapsiryhmään, vain siten voidaan saavuttaa paras mahdollinen laatu ja vaikuttavuus hoidossa. Lasten- ja nuorisokotien toiminnassa tehtiin vasta muutamia vuosia sitten suuri muutos ja uudenlaista toimintaa kehitettiin myös Toivolan lastenkodissa, muutaman vuoden päästä soteuudistus tullee jälleen aiheuttamaan muutoksia lastenkotitoiminnan saralla. Henkilökunta tarvitsee myös työrauhaa jatkuvan muutoksen sijaan. Yksintulevien oleskeluluvan saaneiden alaikäisten hoitaminen on ilman muuta tärkeätä hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. On kuitenkin lastensuojelun näkökulmasta äärimmäisen ikävää, että tämä hoito toteutetaan siten, että karsitaan entisestään lastenkotipaikoista. Nämä palvelut eivät saisi olla vastakkain, sillä molemmille on varmasti tarvetta. Nyt kärsijöinä ovat lapset ja nuoret – he joita meidän tulisi erityisesti suojella.

Terveisin,

Tanja Pelttari

Puheenjohtaja, Helsingin lastensuojelijat JHL 023